Taivahalla kevään hiillosta

Kevät taittaa talvea albumeihin muistoksi

Näsijärvi kevät jäillä

Sun pitää itse jäädä mä en sua voi itselleni säätää

Laula mulle ihan hiljaa ja pidä musta nyt kii älä anna mun karata vaikka mä sitä tahdonkin......

Aina itkuun ja tyhjään pirttiin herätä saan

Mä luokses aina unessani juoksen vaan aina sä liian kaukana oot.......................

Jäin paikalleni katsomaan kun sä villinä väreilit lailla taivaan kauniin

En tiennyt mistä päin tuulee..................

Tälläinenkö on rakkauden tuoma hyvä

Aurinko kasvosi kupariksi maalaten mä sinun syliisi painauten silmäni suljin ja hetkeksi tästä kaikesta pois pääsin...........................

Kiitos tästä ja jos luokseni huomenna yhtä kauniina palata voit

Mä silmäni sulle taas avata sain! Mä milloinkaa niitä tahdo sulkea en

Satua ja tarinaa

Sävel se sanoiksi ja saduksi muuttuen.......

Minä katselin

Sanasi suudelmaani sammuivat......

Lumen laaksoon luokses käyden

Lumen laaksoon sillan luoksesi rakensin....................

Luokse pesän lämpöisen

Sun luokse on niin hyvä tulla

Askel lumen jään kauas kantaa kesään ja ruohon taa

Meidän polku paljon se vei vaan myöskin takas toi

Kahvit kanssas kahden vain

Mä tiedän kohta sinun sieltä tulevan kun pannussa kahvi kiehuu................

Mutta minä oli ehkä liian kovan elämän käynyt

Sinun poskesi oli niin lämmin ja pehmeä..............

Odotanko silti sinua aina kevääseen saapuvaan

Mä luokses nään kulkevan polun jonkun muun tallaaman..........

Joskus aina pohdin risteyksen edessä

Kuljen tiellä elämän mua vieden...............

Mä katselen tuloasi

Siellä vielä niin kaukana oot mutta tiedän että olet tulossa........

Perhosen hento kosketus

Sä laskeudut lailla kauniin perhosen ja hiljaa minulle kuiskailit......................