perjantai 7. elokuuta 2009

Veden väläyksiä


4 kommenttia:

  1. Tämä on melkein suosikkini. Mitenhän tätä kuvailisi...ehkä juuri siksi tämä on hyvä, että se sanottaa jotain jännittävää ja sanomatonta.

    VastaaPoista
  2. No kerron mitä mieltä itse olen!
    Minä rakastuin tuohon näkyyn ensisilmäyksellä
    ja halusin sen vangita itselleni, tuosta kuvasta löytyy surua,kaipuuta,kauneutta ja hyvyyttä ja kaikki sekoitettu samalla kauhalla ja mikä hienointa kun katsoin niin se peilasi myös kasvoni näyttäen niistä uurteet elämän muokkaamat.

    VastaaPoista
  3. Hei, Anonyymi heitän sulle haasteen!

    Kirjoitetaanko sanat tuolle kuvalle puetaan se sanoiksi.

    Kirjoitan itse tällä viikolla sanat tuohon kuvaan, joskus sillain iltasella kun on aika rauhoittua ja hei ei ole pakko kirjoitta mut mä
    kirjoitan ja pyydän sulta kommenttia.

    Jarkko

    VastaaPoista
  4. Mä sekotin sut väreiksi niin moniksi
    Mä maalasin sut kankaalle
    Mä kaarsin ja kurvasin pensselillä sun kauneuttas
    Mun sydän sykki niin kovasti mä sain senkin tuohon maalaukseen
    Tuo katse se kutsuu minua, sinut vielä etsimään
    Mä kaiken vielä elokuvana silmissäni nään kun sinä luokseni ensi kerran kävelit
    Ja nyt huomaan tuon tyhjän tunteen itsessäni
    sydämeni mukaasi kai lähti, kun en enään sitä löydä kaivamallakaan

    Jarkko Ylänen/11.9.09

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos.